Etiikka on filosofian osa-alue, joka käsittelee yksilöiden ja yhteiskuntien käyttäytymistä ohjaavia moraalisia periaatteita ja arvoja. Etiikka tutkii sitä, mikä on oikein ja väärin, hyvä ja paha, oikeudenmukainen ja epäoikeudenmukainen ja mikä on eettistä ja epäeettistä käyttäytymistä eri yhteyksissä.
Etiikkaan kuuluu erilaisia moraalia koskevia teorioita ja näkökulmia, kuten seuraamusetiikka, deontologia, hyve-etiikka ja huolenpidon etiikka. Näiden teorioiden tarkoituksena on tarjota kehykset eettisten päätösten tekemiselle ja eettisten ongelmien arvioinnille.
Etiikkaan kuuluu myös moraalisten periaatteiden soveltaminen eri elämänalueilla, kuten liike-elämässä, terveydenhuollossa, politiikassa ja ympäristössä. Tähän liittyy omien toimien vaikutuksen pohtiminen muihin ja koko yhteiskuntaan sekä vastuun ottaminen eettisestä päätöksenteosta ja käyttäytymisestä.
Kaiken kaikkiaan etiikalla on ratkaiseva merkitys yksilöllisen ja kollektiivisen moraalisen kompassimme muokkaamisessa ja sen varmistamisessa, että toimimme oikeudenmukaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteiden mukaisesti.
normatiivinen etiikka
Normatiivinen etiikka on etiikan osa-alue, joka käsittelee eettisen toiminnan tutkimusta ja arvioi, mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin. Se käsittelee sellaisten moraalisten periaatteiden, normien ja standardien kehittämistä, jotka ohjaavat ihmisten käyttäytymistä.
Normatiiviseen etiikkaan kuuluu sellaisten moraaliteorioiden laatiminen, joiden tarkoituksena on tarjota puitteet eettisten tuomioiden tekemiselle ja eettisen käyttäytymisen arvioinnille. Nämä teoriat voidaan luokitella kolmeen päälähestymistapaan: seuraamusetiikkaan, deontologiaan ja hyve-etiikkaan.
Konsekventialismi arvioi toiminnan moraalisuutta sen seurausten perusteella. Tämän lähestymistavan mukaan toiminnan moraalisuus riippuu siitä, tuottaako se hyviä vai huonoja seurauksia.
Deontologiassa korostetaan moraalisten sääntöjen ja velvollisuuksien noudattamisen tärkeyttä niiden seurauksista riippumatta. Tässä lähestymistavassa väitetään, että tietyt teot ovat luonnostaan oikeita tai vääriä riippumatta niiden tuottamista seurauksista.
Hyve-etiikassa keskitytään toiminnan suorittavan yksilön luonteeseen. Tämän lähestymistavan mukaan teon moraalisuus riippuu siitä, onko se sopusoinnussa niiden hyveiden tai luonteenpiirteiden kanssa, joita moraalisesti hyvällä ihmisellä olisi.
Kaiken kaikkiaan normatiivinen etiikka pyrkii antamaan ohjeita siitä, miten yksilöiden ja yhteiskuntien tulisi käyttäytyä, ja luomaan periaatteita ja normeja eettiselle käyttäytymiselle. Se on tärkeä tutkimusala, kun halutaan ymmärtää, miten moraalista käyttäytymistä voidaan edistää ja tehdä eettisiä päätöksiä.
kantin etiikka
Aseman etiikka tarkoittaa eettisiä vastuita ja velvoitteita, jotka liittyvät tietyn valta- tai vaikutusvaltaisen aseman hoitamiseen organisaatiossa tai yhteiskunnassa. Tähän voi kuulua esimerkiksi toimitusjohtajan, hallituksen virkamiehen tai yhteisön johtajan asema.
Aseman etiikkaan kuuluu sen varmistaminen, että omaa toimintaa ja päätöksiä ohjaavat rehellisyyden, rehellisyyden ja avoimuuden periaatteet. Valta-asemassa olevilla henkilöillä on suurempi vastuu toimia sidosryhmiensä parhaaksi ja välttää eturistiriitoja tai muuta käyttäytymistä, joka voisi vaarantaa heidän eettiset norminsa.
Lisäksi valta-asemassa olevilla henkilöillä on velvollisuus edistää eettistä käyttäytymistä organisaatioissaan ja yhteisöissään. Tämä voi tarkoittaa eettisten käytännesääntöjen laatimista, eettistä päätöksentekoa koskevan koulutuksen tarjoamista ja yksilöiden saattamista vastuuseen epäeettisestä käyttäytymisestä.
Viime kädessä asemaan liittyvä etiikka edellyttää, että yksilöt tunnistavat toimiensa ja päätöstensä vaikutuksen muihin ja toimivat rehellisesti ja vastuullisesti säilyttääkseen sidosryhmiensä luottamuksen ja kunnioituksen.
Usein kysyttyjä kysymyksiä aiheesta mikä on etiikka
Mikä on etiikan yksinkertainen määritelmä?
Etiikka tutkii moraalisten tuomioidemme rationaalista oikeutusta; se tutkii, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, oikeudenmukaista tai epäoikeudenmukaista. Laajemmassa mielessä etiikka pohtii ihmistä ja hänen vuorovaikutustaan luonnon ja muiden ihmisten kanssa, vapautta, vastuuta ja oikeudenmukaisuutta.
Miksi sitä kutsutaan etiikaksi?
Sana ”etiikka” tulee kreikan sanasta ethos (luonne) ja latinan sanasta mores (tavat). Oikeudellisessa kontekstissa etiikka määrittelee, miten yksilöt päättävät olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
Kuka on määritellyt etiikan?
Richard William Paul ja Linda Elder määrittelevät etiikan ”joukoksi käsitteitä ja periaatteita, jotka ohjaavat meitä määrittelemään, mikä käyttäytyminen auttaa tai vahingoittaa tuntevia olentoja”.
Mikä on etiikan luonne?
Etiikan luonne viittaa normatiivisiin käyttäytymisnormeihin, jotka liittyvät ihmisten ihanteelliseen käyttäytymissäännöstöön. Tämä eroaa olennaisesti tuntemuksestamme. Eettisiin valintoihin vaikuttavat merkittävästi tunteemme.
Mikä on etiikan tavoite?
Etiikan tavoitteena on tutkia ja arvioida ihmisen käyttäytymistä. Sen tehtävänä on myös laatia periaatteita ja moraalisia käyttäytymisnormeja. Etiikka ei ole pakollista ihmisen elämässä, eikä sitä pakoteta kenellekään, mutta eettisyys on yksi askel kohti hyvää ihmistä.
Miksi etiikalla on merkitystä?
Etiikalla on merkitystä, koska (1) se on osa sitä, miten monet ryhmät määrittelevät itsensä, ja siten osa niiden yksittäisten jäsenten identiteettiä, (2) useimpien eettisten järjestelmien muut huomioon ottavat arvot heijastavat ja edistävät läheisiä ihmissuhteita sekä keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta, ja (3) itsekkään henkilön voi olla ”järkevää” olla moraalinen, koska hänen omaa etuaan palvelee pitkällä aikavälillä parhaiten se, että hän vastaa vastavuoroisesti toisten moraaliseen käyttäytymiseen.
Mikä on etiikan luonne ja laajuus?
Etiikka on normatiivinen tiede, sillä se käsittelee normeja, joiden perusteella voimme arvioida ihmisten toimintaa. Etiikka ei käsittele tosiasioita. Se käsittelee pikemminkin arvoja ja periaatteita. Siksi on selvää, että etiikka käsittelee arvojen arviointia, kun taas luonnontieteet käsittelevät tosiasioiden arviointia.